(16.3.2013)

toissa viikolla taivas oli niin kaunis että sattui
turkoosi suli siniseen kun aurinko oli laskenut
katselin sitä
ja silloin mun teki niin kovasti mieli itkeä


eilen kuu loisti liian kirkkaana
niin että mun silmiä särki
se oli sellainen sirppi, mutta mä näin sen kokonaan
myös sen osan minkä pimeys peittää
ja se muistutti silloin juuri minua
(kuinka helppoa onkaan vain pysyä hiljaa)
ja tunsin kuinka se suru taas tavoitti mut


mutta yöllä mä nukahdin siihen lämpimään, ihan lähelle 
ja tiesin että ihan hetken verran ainakin olen vielä turvassa