jalkani ovat valtavuutta
tai oikeastaan kaikki mitä näen

välillä pitää opetella hengittämään uudelleen

viikonloput ovat ne jotka pelastaa

savua joka puolella
silmissä pelkkää sumua
ja minua pelottaa
mutta niinhän se aina on
nämä yöt pimenevät taas
enkä pysty kohtaamaan niitä yksin

piirtelen perhosia ranteisiin
painajaiset kiusaavat taas
mutta ainakin saan nyt herätä niistä hänen vieressään

pelko väsymys tiedottomuus
sekavaa
avaruus sekoittaa pääni 
  mutta silti pysyn hiljaa.