se kallio, niin vahvana ja harmaana seisoo jalkojeni alla,
halkeamansa melkein yhtä syvällä kuin haavani.
se ei putoa jalkojeni alta, ellen minä astu harhaan.

ja se meri, mustempana kuin koskaan, ja silti niin
kauniina odottaa minua syleilyynsä.
voin jo melkein tuntea vesikasvit vasten valkoista hipiääni,
vetäen minua pimeälle pohjaan.