Kukaan ei kuule kuiskauksiamme. Ne vajoavat hiljaisuuteen,

ja vain yhdessä tiedämme sen tuskan, jota muut eivät voi

ymmärtää. Ja kun katsomme toisiamme silmiin, me ymmärrämme,

me tunnemme sen ja hiljaa, sanattomasti, me nyökkäämme: kyllä

minä tiedän, yritetään jaksaa. 

Ja vaitonaisina jatkamme eteenpäin, silti yhdessä, koska sisällämme tiedämme ettemme ole yksin.