ajatukseni haihtuvat savun mukana 
tahtoisin jäädä sinne valoisanhämärään jossa 
 on helpompi hengittää
piiloudun sen kaiken taakse, tekoripset ja 
 hänen hupparinsa ja peiliin katsoessa hymyilen vain pirteästi
niin kuin kaikille muillekin
piiloudun sen taakse
ja yritän leikkiä ahdistuksen pois
hänen vierellään yöt ovat helpompia, hänen 
 lähellään päivät ovat helpompia hengittää,
 hänen kosketuksensa saa minut unohtamaan kaiken sen
 joka ennen sai minut särkymään

ja minä istun pihalla
ja ajatukset hälvenevät savun mukana
se hiljaisuus ei ole koskaan kuulostanut näin äänekkäältä
näen nyt paremmin vaikka se pelottaakin myöntää
piiloudun huppariin, haistan hänen tuoksunsa
haistan kasvavan ruohon, sekin on minua vahvempaa, se
 jaksaa vuodesta toiseen puskea aina uudestaan 
 ylöpäin
mutta me piiloudumme vielä maailman taakse
ja taidamme vihdoin osata taas hengittää
voi kuinka paljon minua pelottaa

ja toivon että ne ajatukset hiljaa lipuvat pois