Fiiliksiä ja kuvia

Jaa että sunnuntai, virallinen pötköttelypäivä. Takana pitkä viikko ja pyhitinkin tän viikonlopun aikalailla vaan lepäämiselle. Iski kuitenkin postailufiilis. Tässä postauksessa ehkä jotain mainintoja kuluneesta viikosta, mutta lähinnä taidan höpöttää jälleen kerran koulusta ja sit vaan fiiliksistä - kuvien kera taas.

Mutta niin, tää viikko ? Tuntuu että vielä tällä hetkellä koulu täyttää jotenkin kaikki päivät ja oikeestaan ajatuksetkin. Toinen täys kouluviikko takana ja täytyy sanoo että nyt osaan arvostaa viikonloppujakin ihan eri tavoilla. Koulupäivät vie vielä tässä vaiheessa aika tehokkaasti voimat, enkä niiden jälkeen jaksa ihan hirveen kummoisia tehdä. Että tää viikko on ollut varmaankin ihan vaan semmoista peruseloa. Viikkoon mahtui hyviä ja huonoja hetkiä - torstaina esimerkiksi oli vähän huonompi päivä, mutta siitäkin selvittiin. Myös läheisiä oon nähnyt, lukenut paljon, ja no siis oikeestaan lähinnä fiilistellyt ihan vaan sitä että ehkä elämä alkaa rullaamaan tästä kohta. Pikkuhiljaa.

|lauantai tiivistettynä|

Tän viikonlopun tosiaan sitten päätin ihan vaan ottaa rauhassa. On ollut ihanaa vaan olla ja erityisesti oon nauttinut hitaista aamuista, kun ei oo kiire mihinkään. Eilen heräsin myöhään, join paljon kahvia, meikkailin kaikessa rauhassa välillä selaten uutta lempparikoulukirjaa; Riitta Vaaran "Meikki itselle ja ammatiksi", myöhemmin katselin leffaa - ihan siis vaan pelkkää rentoilua. Välillä on vaikeeta kyllä antaa itelleen lupa ihan vaan levätä, mut nyt se oli tarpeen.

Ehkä voisin vielä jotain kirjoittaa fiiliksistä - ja vielä ihan vähän koulusta. Vaikka koulun aloittaminen on tuntunut vievän aika lahjakkaasti vielä voimat, niin oon silti edelleen hyvillä fiiliksillä opiskelun suhteen. Enhän mä vielä todellakaan oo täysin terve, oon vasta matkan alussa, mutta opiskelun aloittaminen oli jo iso askel. Ja se on vaikuttanut hyvinkin paljon mun tiehen paranemisessa. Esimerkkinä se kun torstaina aamulla olin ihan varma että jään vaan kotiin nukkumaan - mutta lähdinkin kouluun. Haastavaahan se oli, mutta se etten antanut periksi on ainakin musta jo iso juttu. Ja välillä mä vaan oikeen havahdun että hei - ei hitto, täähän on se mitä mä haluan. Joten mä taistelen.

Mutta juu, ehkä lopetan tän tekstin nyt tähän. Palailen varmaan taas ensi viikolla. Miten teidän muiden viikot on sujuneet ? Tsemppiä tulevaan viikkoon ihan kaikille ja palaillaan, take care ♡