Sekava postaus, yrittäkää kestää - höpinää ja vähän tatuointifiilistelyä - enjoy !
Tää alkuviikko on mennyt ihan mukavasti. Oon vaan edelleen kärsinyt näistä hemmetin uniongelmista ja oikeesti nukkunut niin järkyttävän
huonosti että en tiedä pitäiskö jo itkeä vai mitä teen. Huomenna näen lääkäriä, ja mä oikeesti toivon että se vihdoin tekis asialle jotain.
MUTTA. Muuten tosiaan on ollut ihan okei nämä päivät. Eilen oli aika pitkä mutta ihan mahtava päivä; hyvää seuraa, naurua, kahvia ja mikä ehkä
ihan kaikista parasta: olin tatuoitavana ! Tosiaan suunnitelmia oli ja eilen sitten sain taas vähän mustetta iholle, tällä kertaa hiukan isompaa kuvaa
tuohon oikeaan käteen. Ja anteeksi nyt vaan mutta voi että kun rakastan tätä uutta leimaa vaikka itse sanonkin. Peittää todella paljon arpiani mikä
on plussaa. Tuo ylläoleva kuva ei ole mikään paras, iho vielä punoittaa eikä tuo nyt muutenkaan kerro ihan koko totuutta miltä tuo luonnossa
näyttää, mutta on se vähän sneakpeekia. Ja varmasti spämmään teitä jatkossa paremmilla kuvilla sitten kun tuo tuosta vähän vielä paranee.
Tänä yönä tyyliin rukoilen saavani unta. Huomenna ajattelin syödä aamupalaksi tuoreita mansikoita ja tosiaan sitten tavata sitä lääkäriä (jonka
toivon tällä kertaa auttavan edes vähän enemmän..). Ajattelin myös että voisin myöhemmin piipahtaa Kiasmassa vähän rentoutumassa ja vielä
hakea Cyberistä ainakin edes sitten ne hiusvärit vihdoinkin, en kyllä enää montaa päivää tätä lettiä meinaan näinkään pysty katsomaan.
Tuommoisia pikkujuttuja siis. Toivon että huomennakin selviäisin ilman pahempia ahdistuksia. Välillä mun pään sisällä on pelkkää sotaa, ja vaikka
paraneminen pelottaa, niin mun on pakko myöntää että kyllä se silti just nyt houkuttaakin. Pikkuhiljaa ..? Peukut pystyyn - mulle ja teillekin !
Mutta hei, miten te muut jakselette ? Mä kirjoitan ehkä vielä hetken ja sit yritän unta kyllä. Sekasotkupostaus mutta bleh. Anyways, take care ♡
hakea Cyberistä ainakin edes sitten ne hiusvärit vihdoinkin, en kyllä enää montaa päivää tätä lettiä meinaan näinkään pysty katsomaan.
Tuommoisia pikkujuttuja siis. Toivon että huomennakin selviäisin ilman pahempia ahdistuksia. Välillä mun pään sisällä on pelkkää sotaa, ja vaikka
paraneminen pelottaa, niin mun on pakko myöntää että kyllä se silti just nyt houkuttaakin. Pikkuhiljaa ..? Peukut pystyyn - mulle ja teillekin !
Mutta hei, miten te muut jakselette ? Mä kirjoitan ehkä vielä hetken ja sit yritän unta kyllä. Sekasotkupostaus mutta bleh. Anyways, take care ♡

1 kommentti:
Nalle Puh ja Nasu kävelivät polulla.
Nalle Puh kysyi yllättäen "Nasu?".
"Mitä?" kysyi Nasu.
"Varmistin vain, että olet siinä YSTÄVÄNI!"
Lähetä kommentti