Tää päivä oli ihan kamala. Tai alkuosa ainakin. Heti aamulla nukuin tietysti taas pommiin ja koko päiväosastolla olon ajan olin aivan helvetin ahdistunut eikä edes tarvittava tuntunut auttavan. Ohjaajatkin kysyi onko kaikki kunnossa enkä mä jaksanut edes hymyillä tai valehdella. Pää täynnä kamalia ajatuksia ja mielikuvia, sosiaaliset tilanteet yhtä tuskaa ja tahdoin vain piiloutua jättihuppariini. Välillä on näitä päiviä, tänään oli erityisen hankala sellainen.
Mutta nyt kotona oon vaan yrittänyt ottaa rauhallisesti, katsonut Greyn Anatomiaa aikalailla nonstoppina (7. kausi on täyttä rakkautta), äsken sain käytyä viimein suihkussa ja keitettyä kahviakin. Olo on jo helpompi, luojan kiitos. Tosin ahdistaa koska oon syönyt törkeän paljon ja nyt on niin valtava olo että huh. Oma vikahan se on, itse mä sitä ruokaa suuhuni lappaan. Onneksi löysät vaatteet on keksitty, unohdan hetkeksi kuinka iso olen tällä hetkellä. Pitäisi kai yrittää tehdäkin asialle jotain. Kai sitten olen vain liian laiska, en tiiä. Mutta kun välillä ei vaan yksinkertaisesti jaksaisi edes välittää mistään hiton syömisistä. Öääh.
No joo. Todella toivon että tää oli vain yksi erityisen huono päivä eikä paha olo jatkuisi tän kauempaa. Että saisin pidettyä itseni pinnalla ja olon yhtä siedettävänä kuin viime aikoina. Ei enää lisää romahduksia, kiitos. Joten olisipa huominen taas parempi.
Huomenna mulla onkin "vapaapäivä" (=ei päiväossaa tms.), joten ohjelma on aika vapaa. Heräilen ainakin tällä kertaa ihan rauhassa, muuten en viitsi suunnitella kauhean pitkälle. Hetki ja päivä kerrallaan. Toivotaan huomisesta jotain parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti