Näin kirjoitin viime vuoden elokuussa tänne:
"Jos totta puhutaan, niin alan pikkuhiljaa ärsyyntyä sairauden täyttämään maailmaan, tän universumin on pakko olla
paljon enemmän muutakin kuin diagnooseja, tarvittavia ja uusia arpia. Kyllähän ne uskolliset pakkoajatukset kiusaavat,
mutta nyt en tahdo antaa periksi. Tahdon nähdä maailman - sen oikean, en sitä missä aurinko on musta ja kiiltävä
hopea paras ystävä. Mä tahdon olla oikea ihminen - en sairaus."
Ja arvatkaa mitä ? Musta tuntuu, että alan ehkä pikkuhiljaa taas alkaa saada tuosta samasta tunteesta kiinni. Tahdon oikeasti elää enkä vain hengittää.
Muutenkin tuon aikaisten tekstien lukeminen on tavallaan tehneet hyvää - mulla oli silloin hyvä olla, joten miksei voisi olla siis vielä tulevaisuudessakin ?
Parantuminen pelottaa aivan helvetisti joo, mutta entä jos saisinkin jotain parempaa tilalle sitä saavuttaessani ? Nyt mulla on vain jatkuvaa osastokierrettä,
tarvittavia, diagnooseja ja aivan liikaa arpia. Ei mitään oikeaa elämää, ei tosiaan. Pohja on nähty jo ihan tarpeeksi monta kertaa, eiköhän se jo ala riittämään.
Ei tässä mitään ihmeparantumista tuosta noin vain äkkiä tehdä, mutta asenne on alkanut jälleen muuttumaan parempaan suuntaan - ehkä selviänkin vielä.
Ei mulla muuta, havahtumisia vain. Toivottavasti tää olotila jatkuisi, oon kyllästynyt ainaiseen ahdistukseen ja toivottomuuden tunteeseen. Pienillä askelilla.
Noin niin kuin muuten tänään oon jaksanut ulkoilla (kävin kaupassa ostamassa mm. hiusvärin valmiiksi maanantaille jee), mutta muuten oon vain
syönyt paaaljon, katsellut leffoja ja miettinyt paljon asioita. Mulla on muuten maailman ihanin äiti: toi mulle aamupäivällä termospullollisen kahvia tänne ! ♡
Ja joooo, poistin tänään aikaisemmin väsätyn postauksen, en tykkäillytkään vaikka olikin sinänsä ihan kivoja juttuja. Päädyin kuitenkin silti sitten kirjoittamaan
tämän kun ei kummempaa tekemistä ole ja ajatuksia riittää jaettavaksi taas vaihteeksi. Koittakaa nyt vaan kestää, ehkä tämäkin into vielä hiipuu joskus.
Nyt meen ehkä käymään pihalla, sitten suklaata + Netflixistä Hannibalia ja myöhemmin yritän herätellä vähän kirjoitusinspiraatiota. Take care !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti